Susannan Polttarit
Häätiimi | 11. syyskuuta 2022
Tästä tulee sitten PITKÄ teksti…
Nyt on viikko polttareista, ja ehkä pikkuhiljaa alkaakin tuntua sille että elämä voittaa 🫣 Jatkuva yllättyminen ja ilosta itkeminen vei kyllä mehut kokonaan!
Olinkin arvellut tietäväni polttarien ajankohdan jo monen keskustelun takia pari viikkoa ennen itse pääpäivää. Varsinkin yksi kaasoista (💗 kaasot tietävät kyllä kenestä puhun 😂) jota näin polttariviikolla, oli kuin täysin ”miltä näyttää valehteleva ihminen” -kirjasta kun kyselin viikonlopun suunnitelmista…
Perjantai
Oonkin myös itse ehkä hieman kapuloita rattaisiin laittava persoona, ja teinkin polttariperjantaista erityisen hankalan kaasoille ja Valtterille. Yleensä perjantaisin en mene toimistolle vaan teen työt etänä, mutta toki nyt päätin täysin normeista poiketen lähteä viettämään työpäivää pois kotoa! Valtteri kyllä vaati että saa kuskata mut töihin… Toimistolla iloisena ilmoitin kaikille että viikonloppuna on turha yrittää tavoitella, sillä viikonlopun vietän polttareissa teillä tietämättömillä!
Valtteri laittoikin aika aikaisin viestiä haluanko kyydin myös kotiin vai aionko tulla julkisilla. Vastasin ”Katotaan”, mutta Valtteri tekikin jostain kumman syystä päätöksen mun puolesta, ja halus ehdottomasti hakea ennen 14.
Valtteri tuli hakemaan, ja kun pääsin kotiin, jäin olkkariin sohvalle viimeistelemään vielä pari kriittistä työasiaa. Noh, kyllähän mä nyt tiesin että kohta kaasot pomppaa meille mut noutamaan, mutta en kyllä ihan arvellut että ne tulee niin kovalla metelillä meidän takapihan portista (jota ei ole tehty avattavaksi ulkopuolelta) soittaen samalla Spotifystä ”Perutaan häät”. Unto sai kamalan slaagin ja alkoi raivohaukkumaan kun jotkut naikkoset heiluvat ja nauravat takapihalla, itse vedin pari kertaa syvään henkeä ja mietin että onko pakko mennä avaamaan takaovi (oli aika raskas työpäivä takana) 😂 No menin sitten kuitenkin päästämään kaasot sisälle, käteen tyrkättiin olut, päähän ”Bride” -tiarahuntu, ja pään yli ”Bride to Be” -nauha. Veinkin kaasot suoraa tietä meidän vaatehuoneeseen, ja näytin että tavarat pakkasin jo eilen, eiköhän mennä. Valtteri nauroi vieressä ihmetelleensä tätä asiaa edellisenä iltana. 😁
Hetken vielä ehdittiin ihmetellä ja hypistellä kaikenlaista uutta krääsää mitä olin ostanut häihin, ja sitten lähdettiinkin matkaan kohti autoja!
Ajettiin ensin kahden auton kera lentoasemalle johon yksi kaasoista jätti autonsa odottelemaan noutajaa, ja siitä jatkettiinkin yhdellä autolla porukalla matkaa kohti Tamperetta! En siis toki osannut arvella _mitään_ mitä viikonloppuna tulee tapahtumaan, sanoinkin että odottelen jotain rauhallista mökkiviikonloppua poreammeen poreissa lilluen.
Tampereelle kun päästiin, suunnattiinkin kohti Nokia Areenaa. Auto parkkiin, tavarat kantoon ja kohti Lapland Hotellia. Lapland Hotels onkin mun ja Valtterin lempihotelli, sillä erityisesti ketjun ravintoloiden ruoat, aamupala mukaanlukien on ihan omaa luokkaansa. Kaasot kyllä tiesivät, ja osasivatkin valita yöpymiskohteen paremmin kun hyvin 💗 Hotellista meille oli varattu kaksi erillistä huonetta joiden välistä avattiin väliovi, ja näin meillä oli 4 henkilön huone 2 kylppärillä ja saunalla varusteltuna!
Olin vielä perille päästyä aika rauhaton työviikon jälkeen; olikin ihana kuulla että tiedossa oli vain rauhallinen ilta sillä porukalla, eikä ollut muuta suunnitelmaa kun pitkän kaavan ravintolaillallinen. Viihdyttiinkin syömässä useampi tunti, ja olikin aivan täydellistä pitkästä aikaa vaan istua ja jutella tällä porukalla.
Ruokailun jälkeen jatkettiin vielä jutustelua huoneessa, ja yhden yllätyksenkin oli kaasot vielä järkänneet: he olivat pyytäneet läheisiltä ihmisiltä videoterveisiä ja kuvia yhteisistä hetkistä, joista koostivat aivan ihanan videon! Katsoin sen illan aikana useamman kerran, ja joka kerralla kyllä itketti enemmän ja enemmän. Videosta tuli niin lämmin olo, ja vielä nukkumaan mennessä mietin kuinka paljon mulla onkaan oikeasti välittäviä ihmisiä ympärillä 💗
Lauantai
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsinkin aika aikasin, mutta viihdyin useemman tunnin vaan sängyssä rentoutuen. Pää oli ehkä hieman kipeä edellisen illan viinittelyn jälkeen, mutta olin super innoissani alkavasta päivästä! Oli niin hauskaa olla täysin tietämätön tulevasta, kun useimmiten itse olen se suunnitteleva osapuoli.
Kaasotkin heräili ja suunnattiinkin pian sen jälkeen yhdessä aamiaiselle. Kuten sanoinkin aiemmin, Lapland Hotellin aamiaiset on ihan omaa luokkaa: saa täytettyjä munakkaita, paljon eri juusto- ja leikkelevaihtoehtoja, tuoretta rieskaa ja monenlaista muuta leipää, poroa monessa eri muodossa, sieniä, marjoja, vihermehua, mysliä, jogurttia, puuroa ja lakkahilloa… You name it! Nautittiin kyllä aamiaisesta täysin siemauksin.
Aamiaisen jälkeen suunnattiin takaisin huoneeseen ja mulle annettiin hetki aikaa valmistautua ohjeella ”Voi olla hiukset kiinni mutta niin että ne saa helposti tarvittaessa auki, jotkut rennot vaatteet eikä tarvitse erityisesti laittautua”. Yksi kaasoista lähtikin sitten taluttamaan kävellen kohti tuntematonta. Pitkälle ei tarvinnut matkustaa, kun parin käännöksen jälkeen siirryttiin sisälle rappukäytävään. Ovikylttejä koristi parikin erilaista kauneushoitolaa, ja ajattelinkin pääseväni johonkin jalka/käsihoitoon.
Kaaso ja kauneushoitolan työntekijä naureskelivat kun olin täysin tietämätön mitä seuraavaksi tapahtuu. Hetki odoteltiin, ja sitten mut kutsuttiinkin hämärään huoneeseen johon sytytettiin kynttilä. Hoitaja kertoikin että olen tullut Intialaiseen päähierontaan! Menin makaamaan hoitotuolille, avasin hiukset, ja hoitaja kertoi jotain perusjuttuja päähieronnasta. Taustalla soi hiljaa musiikki. Yhtäkkiä havahduinkin kuorsaukseen, nukahdinkin hetkeksi 45min päähieronnan aikana! 😬 Alkuun hieronta vähän sattui, mutta kun hoitaja vaihtoi hierottavaa kohtaa, ja sitten siirtyi takaisin, kipua ei enää ollutkaan! Hoidon jälkeen pää oli aivan tyhjä, ja tuli kunnon aivosumu. Mutta hoito oli aivan täydellinen ja tarpeellinen tähän kohtaan 💗
Kun pääsin hoidosta, kaaso odotteli aulassa ja lähdettiin takaisin hotellille. Kun päästiin perille, toiset kaasot olivat koristelleet huoneet teemaan sopivilla viireillä, serpentiineillä ja foliopalloilla ✨ Sain tietää että nyt oli taas pari tuntia aikaa valmistautua ja vaan olla, kunnes lähdetään seuraavaan kohteeseen. Huoneeseen oltiin haettu myös pientä välipalaa Fafa’sista.
Oli kyllä täydellistä kun joka väliin oli jätetty pitkä hengähdystauko ja aikaa vaan olla! Stressaannun herkästi liian nopeista siirtymisistä paikasta A paikkaan B 😬 että onnea vaan kaasoille hääpäivänä…
Lähdettiinkin taas koko porukka hotellista taksilla kohti keskustaa. Arvasin osoitteesta päätellen (oon asunut Tampereella) että pakohuonepeliähän tässä ollaan menossa pelaamaan, ja arvasinkin oikein! Toki, pakohuonepelin paikka olikin eri mitä arvelin, kun samalla kadulla sattuu olemaan niitä useampi.
Perillä otettiinkin ensimmäisenä juotavaa ja hetki odoteltiin meidän aikaa. Kun olin nappaamassa juomaa tiskiltä, yhtäkkiä takaa kuului hirveä töminä kun joku juoksee kohti; kaasot olivat kutsuneet pakohuonepeliin toisen mun siskoista! Hetken naurun ja itkun jälkeen, meillä alkoikin olla jo vähän kiirus omalle ajalle, joten laitettiin tavarat kaappiin ja mentiin kuuntelemaan perehdytystä. Pakohuoneena meillä oli Tampereen Run Outin – Salaisuuksien kammio. Pelistä en kerrokkaan muuta, kun että vastoin kaikkien odotuksia – Läpi päästiin! 😂
Pakohuonepelin jälkeen siirryttiin taas odottelemaan taksia kohti hotellia, tällä kertaa sisko myös mukana.
Kun päästiin hotellille, oli taas ajateltu täydellisesti mua; aikaa 3h vaan olla ja laittautua syömistä varten! Oli ihanaa kun myös ehti jutella siskon kanssa, ei hetkeen oltu nähty 💗 Otettiin myös porukalla vähän kuvia muistoksi päivästä, ja katsottiin vielä uudelleen se edellisen illan koostevideo. Kyyneliltä ei vieläkään vältytty!
Jostain syystä meillä kuitenkin tuli kiire vaikka aikaa piti olla reilusti… 😶Siirryttiin ulkona odottavan taksin kyytiin, ja taas mentiin kohti keskustaa. Pysähdyttiin Ravintola Henriksille, en ollutkaan käynyt sielä ennen. Kuulin kun sisään siirryttäessä kaasot kuiskivat että antaa Susannan mennä ensin. Käveltiin tarjoilijan perässä peremmälle, ja näin kun tiskin takana muut tarjoilijat hymyilee ja nauraa leveästi, tiesivät siis varmasti että kohta voi olla aika yllättynyt tuleva morsmaikku kabinetissa!
Kun pääsin kabinetin ovelle, näin heti tuttuja kasvoja eikä suusta päässyt kun ”En mä voi tonne mennä”. Kaasot olikin pyytäneet muita läheisiä ihmisiä meidän kanssa syömään, mm. mun nykyisiä työkavereita! Itkuhan siinäkin sitten pääsi. Osa oli matkustanut Helsingistä sitä varten Tampereelle illaksi! Tärisin varmaan ensimmäisen tunnin, oli jotenkin ihan uskomatonta nähdä itselle niin läheisiä ihmisiä yhdessä tilassa. Oli ihana nähdä kun itselle tärkeät ihmiset pääsee tutustumaan toisiinsa. Tuli taas ihan sellainen olo että mitä tässä nyt on tehty kun ansaitsee ympärille näin ihania tyyppejä 😍
Syötiin taas pitkän kaavan mukaan, juteltiin niitä näitä, käytiin myös pieni tutustumiskierros kun kaikki eivät tunteneet toisiaan. Koko illan kyllä olin vaan pelkkää hymyä ja naurua! Kun oltiin syöty, osa lähti kotimatkalle, ja me suunnattiin toisella porukalla kohti baaria josta meille oli varattu pöytä ja juotavaa. Pitkän tanssimisen ja juhlimisen jälkeen siirryttiin hotellille Hesen kautta nukkumaan.
Sunnuntai
Aamulla oli ”vähän” pahaolo illan rientojen takia, joten jätin suosiolla aamupalan välistä, ja jäin huoneeseen vaan makoilemaan ja pakkailemaan tavaroita! Kun kaasot tuli takaisin aamiaiselta, hekin pakkailivat ja pian oltiinkin lähtövalmiita kotia kohti. Mentiin aulaan palauttamaan avaimia, ja sai taas yllättyä kun sielä olikin ritari valkoisen ratsun kanssa – eli siis Valtteri – odottelemassa meitä! Valtteri olikin matkustanut junalla Tampereelle jotta voi ajaa meidät huonokuntoiset kotiin turvallisesti. Mietinkin että eihän meistä kukaan vielä ole ajokunnossa 😂💗
Oon niin kiitollinen polttariviikonlopusta, kaasoista ja ystävistä joita mun ympärillä on! 💗 Sanoinkin useamman kerran, etten olis osannut kuvitellakkaan tällaisia polttareita. Joka päivä, ja joka tunti tuntu sille että mua oltiin ajateltu näiden suunnittelussa erityisen paljon!
– Susanna